sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Buddhalaisuudesta

Löysin tämän tekstin vielä koneeltani Dharmatuutista. Muokkasin tekstiä hieman.

Yksi asia, mikä mielestäni on vaikuttavaa buddhalaisuudessa, ja mikä erottaa sen monista muista uskonnoista, on kuinka se painottaa tähän näkyvään maailmaan ja elämään tässä ja nyt, eikä esim. kuolemanjälkeiseen elämään. Buddha ei sanonut kuinka pitäisi uskoa, vaan kuinka elämä pitäisi elää. Itse asiassa Buddha kielsi sokean uskon ja vaati ottamaan itse selvää järjen ja havainnon kautta, siitä mikä on oikein. Buddhan opetuksista voi siis hyötyä kuka tahansa riippumatta uskonnosta. Jokainen voi arvioida itse oman kokemuksensa kautta opin paikkansapitävyys.

Kysymykseen onko buddhalaisuus edes uskonto, vastaisin että buddhalaisuus on enemmän kuin "vain" uskonto - se on myös filosofia, psykologia ja elämäntapa. Buddhalaisuus on uskonto, koska siihen kuuluu niin jälleensyntymän ja karman käsitteet, kuin taivaat ja helvetitkin. Jäleensyntymää ei kuitenkaan ole ainakaan konkreettisimmassa muodossaan, koska ei ole sieluakaan. Buddha taas ei opettanut karman olevan mikään yliluonnollinen voima tai kohtalo: kaikessa yksinkertaisuudessaan se vain tarkoittaa, että kaikella on syynsä ja seurauksensa. Buddhan opettamat olemassaolontasot (esim. taivaat ja helvetit) taas nähdään usein mielentiloina.

Filosofisia käsitteitä ovat esimerkiksi neljä jaloa totuutta ja kolme merkkiä. Neljä jaloa totuutta opettavat kärsimyksestä, sen syystä ja lakkaamisesta. Kolme merkkiä kuvailee olemassaolon tuntomerkkejä - epätyydyttävyyttä, pysymättömyyttä ja "itsettömyyttä". Kolme merkkiä koskee myös mieltä ja tunteita - tunteetkin ovat epätyydyttäviä, pysymättömiä ja vailla itsenäistä olemassaoloa. Viimeisin tarkoittaa sitä, että ne syntyvät aina jostakin ulkoisista ärsykkeistä mielessä (tai edellisen tunteen tai ajatuksen seurauksena) eivätkä toisaalta ole "minuus". Minuus ei ole mikään erillinen olento, vaan pikemminkin prosessi - ajatusten ja tunteiden muuttuva virta. Mitään pysyvää tai erillistä olentoa, jota voisi kutsua "minuudeksi" ei ole. Tunteisiin ei kannata takertua, mutta ei myöskään torjua. Tunteita havainnoidaan kuin "pilviä taivaalla".

Etiikka ei perustu jumalan sanomaan ja buddhalaiset sitoutuvat vapaaehtoisesti noudattamaan viitta periaatetta. Periaatteet ovat eettisiä suuntaviivoja "taitavaan" käytökseen, eivätkä käskyjä. Periaatteen rikkominen ei ole synti, vaan taitamatonta, eli tyhmää ja haitallista. Ne eivät siis siten ole dogmaattisia. Tekoa tärkeämpää on mielentila, jossa toimitaan. Esimerkiksi auton yliajaman, mutta virumaan jääneen eläimen tappaminen myötätunnosta on hyväksyttävää, vaikka periaatteessa on pyrittävä täyteen väkivallattomuuteen - buddhalainen ei yleensä tapa edes hyönteisiä. Eettiset ohjeet eivät myöskään ole mielivaltaisia, vaan niillä on aina olemassa järjelliset perusteet. Jos joku Buddhan ohje vaikuttaa järjenvastaiselta, voi mielestäni ohjeen jättää huomiotta. Kukaan ei valvo mitä teet tai jätät tekemättä. Vastaat teoistasi tai tekemättömyyksistäsi vain itsellesi - tai muille ihmisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti