torstai 20. elokuuta 2009

Buddhalaisuus - uskonto vai filosofia?

Buddha opetti maanläheistä filosofiaa. Hän opetti tästä elämästä, maailmasta ja ihmismielestä. Buddhalaisuus ei ole dogmaattista, eikä siinä palvota yliluonnollisia olentoja. Buddha kehoitti käyttämään järkeään ja ymmärrystään sokean uskon sijaan. Uskonnot taas ovat uskonvaraista irrationaalista uskoa yliluonnollisiin vailla järkeä. Buddhalaisuus on filosofia, eikä uskonto. Vai?

Vaikka buddhalaisuus eroaakin sellaisista uskonnoista kuin kristinusko tai islam, se kuitenkin on uskonto. Buddha nimittäin opetti uskonvaraisista asioista, kuten jälleensyntymästä, taivaista, helveteistä ja karman laista. Jopa jumalolennotkin kuuluivat Buddhan opetukseen, vaikka niillä ei Buddhan mukaan olekaan mainittavaa merkitystä elämässämme. Minusta tämä on uskontoa, sillä nämä käsitteet eivät ole suoraan todistettavissa. Tietenkään mikään pakko ei ole uskoa, eikä kaikki buddhalaiset uskokaan mihinkään yliluonnolliseen.

Keskeisimpiä käsitteitä buddhalaisuudessa ovat kuitenkin neljä jaloa totuutta, jotka kuvailevat näkyvää elämää ja maailmaa. Neljä jaloa totuutta olisi mahdollista suoraan osoittaa vääräksi, toisin kuin esimerkiksi kristinuskon tärkeimmät opit. Kristinuskon tuoma onnellisuus perustuu uskoon jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. En vastusta kenenkään uskoa, mutta kristinuskon todellisuus paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Jos ei usko jumalaan, kristinuskon opeista ei ole juuri hyötyä. Ja jos Jumalaa ei ole, kristinuskon tuoma rauha perustuu jollekin muulle, kuin se väittää. Buddhalaisuuden tarjoama muutos perustuu meditaatioon ja sen filosofiaan. Jos joku kokee buddhalaisuuden olleen avuksi rauhan löytämisessä, se johtuu juurikin oman asenteen muokkaamisesta, ei uskosta yliluonnolliseen (no, monet uskoo jälleensyntymään ja se tietysti vaikuttaa suhteeseen esim. kuolemaan ym). Muuten buddhalaisuuden toimivuus on osoitettavissa jo tämän elämän aikana ja jos se toimii, se toimii juuri siitä syystä kuin väittääkin - Buddhan mukaan onnellisuus on kiinni omasta mielestämme.

Buddhalaisuus ei ole uskonto sanan kaikessa merkityksessä. Se kun tosiaan ei perustu pelkkään sokeaan uskoon. Uskonto-sanan käyttö onkin siinä ongelmallista, että uskonnot yleensä ymmärretään tavalla, jonka kuvailin tekstin alussa. Näin ollen buddhalaisuus nähdään helposti samalla tavoin uskonvaraiseksi kuin vaikka kristinusko. Sen pohjalta moni voi tyrmätä koko buddhalaisuuden vain siksi, kun se on uskonto. Uskonnon määritelmään ei kuitenkaan kuulu se, että se olisi huuhaata ja täysin vailla järkeä. Ja buddhalaisuus on enemmän kuin "vain" uskonto - se on myös elämäntapa, filosofia ja psykologia.

Buddhalaisuudessa on myös monenlaisia suuntauksia: tiibetinbuddhalaisuus on paneutunut antaumuksella jälleensyntymään. Siihen kuuluu uskomukset jälleensyntymien välitiloista eli bardoista, boddhisattvat ja lamojen reinkarnaatioiden etsiminen. Jos ei voi hyväksyä jälleensyntymän ajatusta, on vaikea olla tiibetinbuddhalainen. Dalai Laman mukaan buddhalaisia ovat kummiskin kaikki, jotka turvaavat kolmeen jalokiveen, eli Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Tiibetinbuddhalaisuus täyttää uskonnon määritelmät mielestäni huomattavasti selvemmin kuin esim. zen, mutta en kiistä sitä, etteikö se olisi oikeaa buddhalaisuutta.

Tätä tekstiä muokkailin vielä paljon myös julkaisun jälkeen.

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista, kirjoitin juuri samasta asiasta hieman erilailla. zeniainen.wordpress.com
    Terveisin
    Ari

    VastaaPoista