keskiviikko 12. elokuuta 2009

Mikään ei kestä ikuisesti

Vain yksi asia on elämässä varmaa; mikään ei ole varmaa. Kaikki asiat muuttuvat, ihmiset, maailma, asiat ja elämä. Lopulta kaikki katoaa, tuhoutuu, kuolee ja lakkaa. Mikään ei kestä ikuisesti. Pysymättömyys on tärkeimpiä Buddhan opettamia käsitteitä ja joidenkin mielestä tämä käsite tekee buddhalaisuudesta pessimististä. Jos pessimismi määritellään tapana nähdä asiat mahdollisimman synkkinä ja uskomusta että asiat vain huononevat, ei ole pessimismiä sanoa että mikään ei kestä ikuisesti - mikään kun ei todellakaan kestä ikuisesti. Toisaalta pysymättömyyden ajattelun ei tarvitse tarkoittaa synkistelyä.

Eräs buddhalainen munkki suhtautuu esineisiin ja asioihin kuin ne olisivat jo särkyneitä tai poissa. Kun ne lopulta ovat rikki tai katoavat, hän ajattelee "Niinpä tietenkin". Mutta niin kauan kuin ne ovat hänen, hän iloitsee niistä. Väliaikaisuuden tiedostaminen ei siis tarkoita sitä, että pitäisi luopua tai että kaikki maailmassa olisi hyödytöntä, vaan sitä että elämän väliaikaisia asioita (tai väliaikaista elämää) tulee arvostaa!

Väliaikaiseen elämään sisältyy myös se, että elämä itse on väliaikaista. Usein ihmiset torjuvat mielestään tämän tosiasian ja ovat kuin aikoisivat elää ikuisesti - ja kuin läheisetkin aikoisivat niin tehdä. Jokainen meistä kuitenkin tulee kuolemaan, ennemmin tai myöhemmin. Myös läheisemme. Ei siis kannata pitää itsestäänselvyytenä että vanhemmat, isovanhemmat tai elämänkumppani olisivat täällä ikuisesti. Jonakin päivänä he ovat poissa. Silloin on turha enää miettiä, mitä olisi halunnut tehdä heidän kanssaan tai sanoa heille. Ehkä kuoleman hyväksyminen jo etukäteen estää muiden ihmisten pitämisen itsestäänselvyyksinä ja auttaa oikeasti muistamaan heidän olemassaolonsa heidän vielä eläessä.

Oikeastaan mikään kun ei ole itsestäänselvyys. Läheiset kuolevat, ihmissuhteet päättyvät, tavarat särkyvät ja elämä itsekin päättyy. Elämä voi muuttua äkkiä täysin toiseksi onnettomuuden, sairauden, eron tai työpaikan menetyksen jälkeen. Muutos on väistämätöntä, joten ehkä se kannattaisi hyväksyä jo etukäteen. Toisaalta pidä kiinni niistä hyvistä asioista, mitä sinulla nyt on, koska sinulla ei tule olemaan niitä ikuisesti. Mutta toisaalta, päästä irti kun sen aika tulee.

Lopulta pysymättömyys onkin vain hyvä asia. Nimittäin, siinä missä kaikki hyvä päättyy, niin menee ohi kaikki pahakin. Hankalissa elämäntilanteissa voi aina muistaa että myrskyt menevät ohi kun vain teemme asialle jotakin. Jos emme itse voi asialle mitään, se menee kyllä ohi itsestään. Sairaudetkaan eivät kestä ikuisesti. Jopa kuolemansairas saa joskus rauhan - jos ei muuten, niin kuolemassa. Toisaalta voimme muuttua ihmisinä. Emme ole jumittuneet ikuisiksi ajoiksi sellaisiksi kuin nyt olemme. Voimme muuttaa niin itsemme kuin elämämme, jos vain haluamme. Jos ei olisi pysymättömyyttä, ei muutoskaan olisi mahdollinen.

3 kommenttia: