perjantai 11. syyskuuta 2009

Oikeus elämään

Kun eräs ihminen sai tietää, että olen buddhalainen, hän sanoi ettei kannata olla. Saatan vaikka syntyä koppakuoriaiseksi. Olisihan se aika ikävää syntyä hyönteiseksi. Niin pieni, ettei kukaan huomaa ja kaikki ympärillä on jättiläismäistä. Jos joku sattuu huomaamaan, ensireaktio ei välttämättä ole ihastus. Itse asiassa kuuluminen useimpiin hyönteislajeihin voisi olla hengenvaarallista - sinut nimittäin saatetaan tappaa pelkästään siksi, että satuit näkökenttään!

Sen siitä saa, kun ei ymmärrä olla söpö karvaturri. Muistat varmaan kuinka viime jouluna eläintensuojelijat Isossa-Britanniassa kauhistuivat poronlihaa tarjoavasta ravintolasta? He ihmettelivät, kuinka kukaan voi syödä poroa. Koppakuoriaisilla ja poroilla on jotakin yhteistä; niitä ei syödä länsimaissa kovin yleisesti. Possuparka sen sijaan maistuu. Ei sen syömistä paheksuta, kuten kissan tai koiran. "Eihän niitä voi ottaa lemmiksi eikä ne ole erityisen sööttejäkään." Ehkä nämä poronlihan vastustajat olivatkin kasvissyöjiä, muutenhan tuo vastustus ei ollut kovin loogista...

Possua, kissaa, koppakuoriaista ja rakkaimpia läheisiäsi yhdistää kaikkia yksi asia: ne ovat eläviä olentoja, jotka haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Buddhalaisuuteen kuuluu myötätunto kaikkia olentoja kohtaan - jopa niitä inhoimpia ja mitättömimpiä hyönteisiä. Ruokavaliollani en tee eroa eri eläinlajien välille, olenhan kasvissyöjä. Olisikin melkoista spesisismiä ajatella, että toisia eläimiä voi syödä ja toisia ei. Loppu peleissä kun kissan ja possun välillä ei ole mitään eroa, enkä katso oikeudekseni päättää mikä eläin saa elää ja mikä kuolla.

Nyt joku varmaan kysyisi "entä ne hyönteiset?" Aivan, vältän jopa hyönteisten tappamista. Sitä en tosin tiedä, millä tavoin hyönteiset tuntevat, mutta eläviä olentoja ne kuitenkin ovat. Tappamalla hyönteisen välttämättä ei siis aiheuta nisäkkäisiin verrattavaa kärsimystä kenellekään ja tuleehan niitä tapettua tietämättäänkin jatkuvasti... En siis tuntisi huonoa omaatuntoa "murhasta", jos tulen tappaneeksi hyönteisen, mutta harvoin niiden tietoisella tappamiselle on mitään järjellistä syytä. Monestihan kyse on siitä, että nähdään kärpänen pöydällä ja läiskäistään se välittömästi hengiltä. Tai mökillä aletaan jahdataan näkökenttään osunutta hyttystä yrittäen tappaa se. Hyttysethän kuitenkin tekevät vain sitä, mikä niiden tehtävä on: imeä verta lapsilleen. Minkä ne omalle luonnolleen voivat? Miksi siis lopulta tappaa edes hyönteisiä? Yleensähän syynä on ärtymys tai inho, mitkä eivät ole ihan "taitavimpia" syitä tappaa... Hyönteiset voisivat opettaa meille itsehillintää: älä anna ärtymyksen vaikuttaa toimintaasi. Tappamisen sijaan sisällä pörisevän pörrääjän voi siirtää varovasti ulos, hyttysen voi antaa toisinaan imaista verta lapsilleen ja häiritsevät inisijät, surisijat ja pörrääjät voi aina hätistellä pois. Näin voi edistää myötätuntoa ja vähentää vihan tunnetta.

Hmph... Hyvä aihe alkusyksylle puhua hyönteisistä :)

3 kommenttia:

  1. Olen aina noudattanut edellä mainittua tappamattomuuden linjaa. En metsästä, en kalasta enkä tapa tarkoituksella edes kaikkein vähäpätöisimpiä hyönteisiä (valittavasti autot ja junat lentokoneet tappavat niitä, joten jokainen matkustaja on osasyyllinen).

    Jos huoneessa on hyönteinen, josta haluan päästä eroon, panen juomalasin sen päälle, ja työnnän seinän ja lasin väliin postikortin tai vastaavan. Kun hyönteinen on vankina lasissa, kannan sen ulos ja vapautan luontoon. Ongelmallisia ovat tilanteet, jossa keskellä talvea keittiön jauhopussista löytyy kuoriaisia. Jos ne vie pussin mukana ulos roskikseen, niin...
    No, en ole täydellinen, mutta ainakaan en tapa hyönteisiä suoraan ja laskelmoidusti läiskimällä niitä, vaan yritän säästää hyönteisten hengen, jos se suinkin on mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Olen aina noudattanut edellä mainittua tappamattomuuden linjaa. En metsästä, en kalasta enkä tapa tarkoituksella edes kaikkein vähäpätöisimpiä hyönteisiä (valittavasti autot ja junat lentokoneet tappavat niitä, joten jokainen matkustaja on osasyyllinen).

    Jos huoneessa on hyönteinen, josta haluan päästä eroon, panen juomalasin sen päälle, ja työnnän seinän ja lasin väliin postikortin tai vastaavan. Kun hyönteinen on vankina lasissa, kannan sen ulos ja vapautan luontoon. Ongelmallisia ovat tilanteet, jossa keskellä talvea keittiön jauhopussista löytyy kuoriaisia. Jos ne vie pussin mukana ulos roskikseen, niin...
    No, en ole täydellinen, mutta ainakaan en tapa hyönteisiä suoraan ja laskelmoidusti läiskimällä niitä, vaan yritän säästää hyönteisten hengen, jos se suinkin on mahdollista.

    VastaaPoista
  3. Eihän kukaan voi välttyä aiheuttamasta kuolemaa ja kärsimystä vähintään epäsuorasti - kärsimys on väistämättä osa elämää. Tärkeintähän onkin, että edes pyrimme väkivallattomuuteen.

    VastaaPoista