sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Buddhalaisuuden ukk, osa 2

Tämä on toinen osa sarjalleni buddhalaisuuden usein kysytyt kysymykset. Tässä osassa tulee joitakin useammin kristinuskoon liitettyjä käsitteitä buddhalaisuudessa

Onko buddhalaisuus ateistinen uskonto?
Kristinuskon mukainen kaikkivaltias luojajumala ei kuulunut Buddhan opetuksiin ja sellainen olisikin ristiriidassa Buddhan opetusten kanssa. Buddhalaisuuden mukaan kaikki maailman ilmiöt ovat pysymättömiä ja riippuvaisia toisistaan. Mikään ei voi syntyä "tyhjästä" vaan kaikelle on aina aiheuttaja. Toisaalta jokainen on buddhalaisuuden mukaan vastuussa omasta karmastaan, eikä sitä voi kukaan tai mikään pyyhkiä pois.
Buddha ei kuitenkaan kiistänyt jumalan olemassaoloa ja itse asiassa jumalilla on paikkansa buddhalaisuudessa. Buddhalaiset jumalat, devat, eivät kuitenkaan ole kaikkivaltiaita, eivätkä voi vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten elämään. Devat ovat myös kuolevaisia ja karman lain piirissä. Käytännössä siis buddhalaisuudessa jumalilla ei ole merkitystä. Kaikkivaltias luojajumala on ristiriidassa buddhalaisen filosofian kanssa, mutta buddhalainen voi olla teisti (ja monet buddhalaiset uskovatkin jumalaan).

Onko buddhalaisuudessa taivasta tai helvettiä?

Buddhan mukaan on olemassa kuusi olemassaolon tasoa. Ihminen voi jälleensyntyä taivaaseen jumalaksi, titaaniksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvettiin. Buddhalaisuuteen siis kuuluu taivaan ja helvetin käsitteet, mutta buddhalainen tulkinta eroaa kristillisestä käsityksestä erinäisin tavoin. Ensinnäkin, se mihin ihminen voi jälleensyntyä ei riipu uskosta, vaan omista teoista, eli karmasta. Buddhalaisuus ei siis tuomitse muiden katsomusten edustajia helvettiin. Toisekseen kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten epätyydyttäviä. Kun karma on kulutettu loppuun taivaassa tai helvetissä, koittaa uusi jälleensyntymä jollakin toisella tasolla. Tämän vuoksi buddhalaisuuden lopullinen tavoite ei olekaan taivas, vaan nirvana - lopullinen vapautuminen jälleensyntymän kierrosta.

Nämä asiat taas ovat niitä uskoon perustuvia asioita mitä kunnon skeptikko ei purematta niele. Taivas ja helvetti ymmärretään myös usein mielentiloiksi. Sitä kuvaa eräs kertomus, jossa samuraisoturi halusi tietää onko olemassa helvettiä. Hän kiersi maita ja mantuja kysellen vastaantulevilta ihmisiltä. Lopulta hän kohtasi buddhalaisen munkin ja esitti hänellekin kysymyksensä: "Onko helvetti olemassa?" Munkki katsoi häntä ja vastasi: "Oletko sinä muka samuraisoturi?" Soturi vastasi myönteisesti ja munkki sanoi "En usko. Sinä et jaksaisi varmasti edes nostaa tuota miekkaasi, luuseri!" Soturi suuttui loukkauksesta ja veti miekkansa esiin ja raivosi vihoissaan "Nyt minä murskaan kallosi kuin melonin!" Munkki katsoi häntä ja totesi: "Tämä on helvetti".

4 kommenttia:

  1. Hei Schreiber,

    deevoista ja jumalista en tiedä mitään, mutta ajattelin jakaa omaa ajatusmaailmaani eli itse uskon Jumalaan. Ja niin uskoo esim. Nishijima Roshi ja Brad Warner. Nishijima Roshi on mm. sanonut "God is the Universe, Universe is the God." Brad on mm. kirjoittanut "Yet every decent Zen teacher I have ever encountered does believe in God. I believe in God too. " Mm. täältä lisää: http://youareheng.blogspot.com/2007/09/brad-warner-believes-in-god.html

    Hieno blogi!

    Peace,
    Uku

    VastaaPoista
  2. Ja mielestäni buddhalaisuutta ei voi sitoa liian tiukkoihin ja tarkkoihin normeihin tyyliin "buddhalainen ei saa tehdä tätä, mutta tätä saa tehdä... buddhalainen ei saa uskoa tähän, mutta tähän saa uskoa." Buddhalainen saa uskoa aivan mihin haluaa ja tehdä aivan mitä haluaa. Buddhalaisuudessa ei ole kieltoja eikä käskyjä. Kyse on taitavasta toiminnasta ja kokonaisuudesta, ei kielloista ja siitä mihin saa uskoa ja mihin ei. Buddhalaisuus ei ole dogmaattista tai sääntöihin ja kirjoituksiin nojaavaa. Buddhalaisuus on toimintaa ja vapautta toimia kultaisen keskitien viitekehyksessä: mitä on taitava toiminta? Jos paukutan koiraa hanuriin, koituuko se kaikkien elävien olentojen hyväksi vai ei? Joskus se voi koitua (jos se pelastaa vaikkapa ihmishengen psykopaatin murhaajan kynsistä tottelemalla hänen käskyjään), mutta mitä useimmin se EI koidu eli se ei ole järkevää ja taitavaa toimintaa. Jos me noudatamme pelkästään sääntöjä ja määrittelemme mihin saa uskoa ja mihin ei... fanaattista ja dogmaattista toimintaa, joka ei ole buddhalaisuutta.

    Peace!

    U

    VastaaPoista
  3. Ehkä annoin tuossa tekstissä vähän liian ehdottoman kuvan, vaikka myönsinkin että voi buddhalaiset olla teistejä! Kyllähän buddhalaisuuteen monenlaista käsitystä mahtuu ja jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta tässä tekstissä yritinkin kuvata jumalakäsitystä (theravada)buddhalaisuuden näkökulmasta.
    Muutan nyt tuon otsikon ainakin...

    VastaaPoista
  4. Yksi mahayanan parhaista puolista on se, että siinä on hyvin vähän dogmatiikkaa ja se antaa hyvin paljon pelivaraa sekä omalle tulkinnalle että toisaalta myös empiiriselle kokemukselle.

    Eli jos maasto ja kartta ovat ristiriidassa, tällöin seurataan maastoa. Näin vältytään vajoamasta fundamentalismin hyllyvään suohon.

    Theravada ja mahayana eroavat jossakin määrin toisistaan, mutta erot ovat lähinnä mielipidekysymyksiä. Lopultakin tärkeintähän on päämäärä ja sinne pääsy, ei se, mitä tietä päästään. Täälläpäässä tunnustaudutaan mahayanan seuraajaksi.

    Empiirisen kokemuksen osalta yksi parhaita ja mielenkiintoisimpia tutkimuksen kohteita ovat kuolemanrajakokemukset (near-death experiences) - niitä tutkimalla huomattava määrä buddhalaisuuden opetuksista voidaan osoittaa täysin paikkaansapitäviksi.

    Kuolemanrajakokemuksia tutkimalla vaikuttaisi siltä, että Jumala on olemassa. Mutta ei sellaisena kuin mitä yksikään uskonto opettaa - vaan aivan toisenlaisena - ehkä tathaghata-garbhan käsite kuvaa Jumalaa parhaimmin.

    Yksi buddhalainen kuolemanrajakokemus muistuu elävänä mieleen. Muuan nuorimies oli askeesin heikentämänä sairastunut ja viety sairaalaan, jossa hän oli kuollut. Kuoltuaan hän oli kohdannut Jumalan - joka oli ollut yllätys; hän ei ollut uskonut Jumalan olemassaoloon. Jumala kysyi häneltä: "Haluatko Taivaaseen vai Helvettiin?", johon miekkosemme oli oikopäätä vastannut: "Helvettiin, koska siellä on enemmän tietämättömyyttä ja siellä voin auttaa useampia ihmisiä vapautumaan kuin Taivaassa". Jumala oli sanonut hänelle: "Valitsit viisaasti. Palaa takaisin ruumiiseesi". Tämän jälkeen hänet oli saatu elvytettyä.

    Miksi kultainen sääntö on niin tärkeä? Siksi, että me kaikki olemme yhtä ja samaa substanssia - meillä on täällä materian maailmassa erilliset ruumiit, erillinen ego ja erillinen psyyke, mutta tuonpuoleisella tasolla olemme kaikki yhtä ja samaa substanssia. Siitä seuraa, että kaiken, mitä teemme toisillemme, teemme viime kädessä myös itsellemme ja se kaikki kärsimys, mitä aiheutamme muille, aiheutuu myös itsellemme. Siksi meidän tulisi pyrkiä välttämään pahuutta niin pitkälle kuin kykenemme, olemaan aiheuttamatta kärsimystä toisillemme - ja tekemään hyvää toisillemme.

    VastaaPoista