keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Takertumista ja psykologiaa

Huomaan, että muutamassa aiemmassa kirjoituksessani annoin hieman väärän kuvan buddhalaisuudesta koskien sitä, mitä buddhalainen saa uskoa tai tehdä. Kirjoitin takertumisesta ja kerroin että buddhalainenkin voi unelmoida. Nimittäin, totta kai buddhalainen saa unelmoida ja jopa takertua!

Onkin hyvin oleellista pitää mielessä, että buddhalaisuudessa takertuminen ei ole synti tai "väärin", josta pitäisi tuntea syyllisyyttä. Se vain johtaa ennen pitää kärsimykseen. Takertuminen on pyrkimystä pitää tiukasti kiinni jostakin tunteesta, ajatuksesta tai asiasta. Se johtaa kärsimykseen, koska kaikki on pysymätöntä: et voi pitää mitään ikuisesti. Niin ihmissuhteet kuin hyvät tunnetilat päättyvät. Myös torjuminen on takertumista - takertumista siihen ajatukseen, ettei kielteisiä tunteita pitäisi olla. Buddha kuitenkin opetti että kaikki tunteet ovat pysymättömiä ja ohimeneviä. Elämään kuluu tuntea hyviä ja kielteisiäkin tunteita, mutta ne kaikki menevät aikanaan ohi. Takertumaton hyväksyy tunteet sellaisina kuin ne ovat ja antaa niiden tulla ja mennä itsestään. Takertumisen sijaan pyrkimys on olla tietoinen tunteistaan - ja kun takertumistakin esiintyy, niin olla tietoinen siitäkin. Koska takertuminen on aivan inhimillistä, ei kukaan odotakaan, että se lakkaisi yhtäkkiä.

Buddhan mukaan"minuus" ei ole mikään kiinteä erillinen olento, kuten sielu. Buddhalaisuuden mukaan minuus on vain sarja tunteita, mielentiloja ja ajatuksia. Siis prosessi. Niitä tulee ja menee eikä mistään voi sanoa, että se olisi "minuus" tai "minun". Et voi aina päättää mitä tunnet, etkä siis ole huono ihminen, jos tunnet vihaa tai takerrut. Takertumisia kannattaa pyrkiä vähentämään ja lopulta luopumaan niistä, mutta buddhalaisetkin saavat olla ihmisiä. Ei ihminen muutu yhdessä yössä ja siksi itsensä ja tunteensa pitää hyväksyä sellaisena kuin on!

3 kommenttia:

  1. Hei! Olen keräilemässä Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistyksen jäsenlehteen Seitaan uutta blogipalstaa varten erilaisia pakanuutta ja luonnonuskovaisuutta sivuavia blogeja, ja törmäsin sinuun!

    Olisin kiinnostunut julkaisemaan blogistasi pienen esittelyn ja jonkin kirjoituksen, vaikkapa ihan ensimmäisen mitä olet blogiisi laittanut. Jos sinua kiinnostaa päästä Seidan blogipalstalle, voit laittaa minulle sähköpostiin lyhykäisesti kuvauksen blogistasi (ihan muutama rivi riittää) ja vaikkapa url-osoitteella kirjoituksen, joka voidaan julkaista. Voin myös itse poimia kiinnostavan pätkän, jos et itse meinaa löytää sopivaa. Saanpahan samalla selailla blogiasi vielä syvemmin!

    Tarkoituksenamme on tuoda Seidan lukijakunnalle tietoon kiinnostavia blogeja ja ilmiöitä, jotka pyörivät pakanuuden ympärillä. Blogeja on olemassa tuhansia ja taas tuhansia, ja niistä mielenkiintoisten löytäminen on joskus työn takana.

    Tervehdyksin,

    Iita Mykkänen
    iita.mykkanen(a)gmail.com
    http://www.lehto-ry.org/seita.html

    VastaaPoista
  2. Heippa,

    mahayanan mukaan tuo ei pidä aivan kaikilta osilta paikkaansa. Mahayana jakaa anatta-periaatteen kahtia.

    Minuus jakautuu mahayanassa kahteen: egoon (joka yleensä käsitetään "itseksi" tai "minuudeksi") ja toisaalta buddha-dhatuun, jolla on yhtäaikaa sekä yksilöllinen identiteetti että se on yhtäaikaisesti täydellinen, erottamaton osa tathaghataa.

    Ego (minuus) liittyy kiinteästi ruumiiseen ja materiaan - se on materian tuote. Se on yhtä häilyvä, ohimenevä ja kuolevainen kuin ruumiimmekin. Niin kauan kun olemme tässä ruumiissamme, olemme egomme vankeja. Minuutemme - egomme - peittää buddha-dhatumme ja kätkee sen meiltä kokonaan. Juuri ego saa meidät kuvittelemaan olevamme erillisiä olentoja, yksinäisiä ja ettei muuta olekaan kuin tämä katoavainen ruumiimme ja siihen liittyvät tuskat ja nautinnot.

    Vasta silloin kun kuolemme, vapaudumme egostamme for good, ja buddha-dhatumme nousee pintaan. Vasta silloin todella kykenemme näkemään aikaansaannoksemme ja niiden seuraamukset ja tajuamaan sen, ettemme todellakaan ole saaria. Mahaparinirvana-sutrassa tämä kuvataan varsin hyvin. Mutta jos kohtalonamme on tulla takaisin tänne murheen alhoon, buddha-dhatumme saa uuden ruumiin, uuden egon - ja uuden minuuden. Samsaran pyörä pyörähtää taas kierroksen.

    Ja juuri tämän takia takertumisesta tulee päästä eroon. Mitä vähemmän takerrumme maalliseen, sitä heikommaksi egomme tulee.

    VastaaPoista
  3. Takertumisesta tietenkin onkin tarkoitus luopua, mutta silti ymmärtäisin että sen olemassaolo on hyväksyttävä, silloin kun sitä on. Jotenkin luulisin, että sen torjuminen on takertumattomuuteen takertumista.
    Mutta kiitos palautteesta.

    VastaaPoista