tiistai 19. lokakuuta 2010

Buddhalaisuus ja tiede

On ihmisiä jotka ovat valmiita leimaamaan buddhalaisuuden huuhaaksi, siltä istumalta kun kuulevat jälleensyntymästä tai karmasta. Se on sinänsä ikävää, kun nuo asiat eivät ole aivan keskeisimpiä buddhalaisuudelle, ja siihen kuuluu todellakin hyvää elämänfilosofiaa ja psykologiaa, joka ei ole pelkkää huuhaata. Eräs ongelmahan on se, että Aasian kansanbuddhalaisuus eroaa usein Buddhan alkuperäisistä opeista kuin yö päivästä, mutta sen kuvitellaan joskus olevan juuri sitä, mitä Buddha opetti..

Buddhalaisuus ei siis perustu niin vahvasti uskonvaraisiin asioihin, kuten moni muu uskonto, eikä se ole suorassa ristiriidassa tieteen kanssa. Tietenkin buddhalaisuuteen liittyy käsitteitä, joita tiede ei ole vahvistanut, kuten valaistuminen tai karman laki, mutta ei niitä suoraan pysty kumoamaan. Karman lakia voi ajatella yksinkertaisena syyn ja seurauksen lakina ja valaistuminen tai nirvana ovat mielentiloja, joissa ei ole mitään yliluonnollista siinä mielessä, että liittyisivät muihin todellisuuksiin tai yliluonnollisiin olentoihin.

Jälleensyntymä tuottaa ehkä eniten vaikeuksia buddhalaisuuden ja tieteen yhteensovittamisessa. (Mutta olisi se uskontoa vai tiedettä, jos siinä ei olisi tällaisia käsitteitä?) Buddhalainen filosofia on muuten sopusoinnussa tieteen kanssa. Esimerkiksi evoluutioteoria tai mannerlaattojen liikkuminen0 vastaavat buddhalaisuuden käsityksiä kaiken muuttuvaisuudesta ja keskinäisesti vuorovaikutuksesta. Mitään ei tapahdu ilman selvää syytä. "Alkusyytä" ei ole olemassa. Näkemys kaiken keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja riippuvuudesta kuuluvat myös ekologiaan.

Psykologia, fysiikka ja biologia tukevat anatman-käsitettä. Sen mukaan ihmisellehän ei ole mitään pysyvää minuutta fyysisesti tai henkisesti. Elämän aikana kehomme (lähes) jokainen molekyyli tulee vaihtumaan. Olenko siis todellakaan enää sama ihminen, kuin silloin kun synnyin? Jos nyt joku hermosolu tm. säilyykin samana koko elinikäni, voidaanko sanoa että se solu olisin minä? Vai onko ainoa yhteys enää vain muutoksen virta?

Sama koskee myös mieltä: ei ole mitään yhtenäistä sielua, vaan mieli on pikemmin prosessi, sarja muuttuvia mielentiloja, tunteita ja ajatuksia. Psykoterapian ja buddhalaisen psykologian suhden egoon tosin vaihtelee. Psykoterapiassa sitä pönkitetään, kun buddhalaisuuden mukaan se on harhaa. Psykologia vahvistaa että ihminen kokee maailman omien odotusten, tunteiden ja käsitystensä kautta, mikä taasen on buddhalaisuuden ydinoppeja. Kaikki tunteet syntyvät omassa mielessä seurauksena omille käsityksille ja tunteille. Mikään ulkopuolinen ei itsesään aiheuta tunteita. Meditaation myönteiset vaikutukset on todistettu ja mindfulness-tekniikkaa käytetään usein psykoterapiassa.

Buddhalaisuuden kuitenkin joskus ymmärretään olevan täysin uskonvaraista ja perustuvat johonkin yliluonnolliseen. Esimerkkinä eräs YouTube -video, jossa kritisoitiin buddhalaisuutta. Eräs toteamus oli että "totta kai jalo kahdeksanosainen polku toimii, kun se on itsesuggestiota!" Mikäli jumalaa ei ole olemassa, teististen uskontojen mielenrauha todellakin perustuu johonkin muuhun, kuin ne väittävät. Mutta buddhalaisuus ei väitäkään minkään yliluonnollisen tuovan mielenrauhaa, vaan sen mukaan kyse juuri onkin oma mielen/asenteen muokkaamisesta. Jos meditaatio toimii, niin se toimii. On vaikea kuvitella mitään, mikä kumoaisi sen myönteiset vaikutukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti