torstai 28. lokakuuta 2010

Kasvissyönnistä...

Olen ollut kasvissyöjä nyt melkein kolme vuotta. Kasvissyönnin määrittelyssä on se ongelma, että kaikkihan syövät kyllä kasvisruokaa - jos et söisi kasvisruokaa, et eläisi kauan. Kyse on siitä, mitä muuta syö. Kasvissyönti tarkoittaa ruokavaliota, jossa ei ole lihaa. Tiukka vegetaristi ei syö mitään eläinkunnan tuotteita, mutta löysempiäkin kasvisruokavalioita on.
Niitä varten on olemassa etuliitteitä. Lakto-vegetaristi syö myös maitotuotteita ja lakto-ovo-vegetaristi myös munia. Nämä vielä ovat kasvisruokavaliota, koska lihaa ei syödä. Mutta sitten on myös pesco- ja jopa pollo-vegetaristeja. Edelliset syövät kalaa ja jälkimmäiset kanaa. Nuo ovat mielestäni jo määritelmän vastaisia ja turhia käsitteitä. Kana ja kala (periaatteessa) on lihaa. Noita ruokavaliota vastaan minulla ei ole mitään, mutta en vain ymmärrä tuollaisia nimityksiä. Jos syöt lihaa, et ole kasvissyöjä.
Kun puhutaan koulujen kasvisruokapäivistä, näyttää että kaikki ihmiset eivät tajuaisi kasvisruoan kuuluvan normaaliin ruokavalioon. Niitä kun vastustetaan väittämällä että oppilaat pakotetaan syömään jotakin, mitä eivät muuten söisi. Ensinnäkin haluaisin tietää, missä päin Suomea oppilaat saavat päättää mitä syövät koulussa? Toiseksi, kasvisruokapäiviä on aina ollut - niitä ei vain ole sanottu kasvisruokapäiviksi. Meilläkin oli usein esim. puuropäiviä jne. Siis kasvisruokaa.
Minä olen kasvissyöjä eettisin ja ekologisin perustein. (Toisaalta ekologisuushan on eettistä) Lihantuotanto kuluttaa enemmän energiaa, kuin maanviljely. Kasvisruoan tuotannossa on seuraavat vaiheet: kasvatus, kuljetukset ja ruuaksi valmistaminen. Lihatuotannossa tulee mukaan uusi vaihe: eläimen kasvatus ja teurastus. Yksi lehmä syö kasvisruokaa moninkertaisen määrän verrattuna siihen, minkä verran siitä saa lihaa. Eläimille syötetään myös valtavat määrät kasvisruokaa, jonka voisi kasvattaa suoraan ihmisille.
Jos ajatellaan lihansyöntiä itsessään, niin en sanoisi että se on silti väärin. Joissakin tilanteissa on ehkä pakko syödä lihaa ja syöväthän eläimetkin toisiaan. Eläimiin vetoaminen ei tosin ole täysin ongelmatonta: esimerkiksi kannibalismi on tavallista joidenkin lajien keskuudessa... Mutta pointtihan on se, että ihminenkin on vain eläin ja ruoaksi päätyneelle eläimelle on sama syökö sen ihminen vai jokin toinen eläin. Suurempi ongelma onkin tehotuotanto. Eläimiä kohdellaan todella huonosti, vaikka nekin ovat tietoisia tuntevia olentoja. "Eläimetkin syövät toisiaan" argumentti on pätevä vain, jos metsästät itse ruokasi. Riistaliha onkin eettisintä liharuokaa.
Ihminen eroaa eläimistä sillä, että voi tehdä monia tietoisia valintoja ruokavalionsa suhteen ja miettiä tekojensa seurauksia itsensä ja muidenkin kannalta. Haluan ruokavaliollani kunnioittaa elämää ja eläinten oikeutta siihen. En tarvitse lihaa elääkseni, joten en syö sitä. Kaikkea kärsimystä ei silti maailmasta koskaan saa pois ja epäsuorasti kasvissyöjäkin aiheuttaa eläinten kuolemaa. Saatan astua muurahaisen päälle ja tappaa sen. Maanviljelyssä käytetään tuholaismyrkkyjä.Vaikka maailmasta ei koskaan saa täydellistä paratiisia, jossa kaikki voivat hyvin, voi siihen pyrkiä. Mutta ruokavalio on ihmisen oma valinta ja kunnioitan jokaisen päätöstä syödä tai olla syömättä lihaa.
Ai niin, jotkut sekasyöjät jaksavat aina muistuttaa siitä, että kasvitkin ovat eläviä olentoja ja ihmettelevät kuinka me niitä syömme. Koska pahasti näyttää siltä, että ainakin joskus tämä lausuma heitetään tosissaan, muistutan tässä että kasveilla ei ole tietoisuutta. Ne eivät tunne mitään, joten niille ei voi aiheuttaa kärsimystä. Ja, kuten alussa sanoinkin, kasveja syövät kaikki. Myös ne lihaksi pantavat eläimet. Jos siis kasvien hyvinvointi huolettaa, niin kannattaa luopua lihasta.

1 kommentti:

  1. Me olemme pitkälti luopuneet punaisesta, nisäkkäiden, lihasta ja korvanneet proteiinin kalalla. Elämme aktiivista ulkoilmaelämää ja tarvitsemme proteiinia, mutta lihan suhteen ongelmana on etiikka: kaikki tasalämpöiset eläimet (nisäkkäät ja linnut) tiedostavat oman minuutensa ja oman yksilöllisyytensä, sillä niiden aivot ovat riittävän kehittyneet siihen ja asia on todettu kokeellisesti. Buddhalaisessa viitekehyksessä niiden surmaaminen on rinnastettavissa tappoon. Vaihtolämpöiset olennot - kalat, matelijat, sammakkoeläimet ja selkärangattomat - sensijaan eivät tiedosta omaa minuuttaan.

    Koska elämme meren rannalla, ratkaisu on varsin yksinkertainen. Käymme kalastamassa ja pyydystämme itse oman kalamme. Emme harrasta catch-and-releasea, joka on pelkkää eläinrääkkäystä, vaan kaikki kalat kelpaavat - me emme myöskään tunne käsitettä "roskakala", vaan kaikki kala kelpaa; kyse on vain siitä, että osaa käsitellä kalan oikein. Näin tästä koituva karma tulee vain meille itsellemme ja nopea puukonpisto kiduksiin ja veren laskeminen pois aiheuttaa kalalle itselleen mahdollisimman vähän kärsimystä. Samalla saamme liikuntaa ja saamme kokea ykseyden luonnon kanssa.

    Käymme myös näin syksyisin sienestämässä. Suomen luonto tarjoaa valtavan määrän sekä ravintoa että elämyksiä.

    VastaaPoista