maanantai 22. marraskuuta 2010

Aistillista

Mikä on sinusta tärkein aistisi, josta et luopuisi mistään hinnasta? Mistä taas luopuisit, jos jostakin olisi pakko? Minusta vähiten tärkeimmät aistit ovat haju- ja makuaisti. Makuaistin menetys olisi ikävä siinä mielessä, että sen jälkeen kaikki ruoka maistuisi pahvilta ja kaikki juoma vedeltä. Ajattele: aamukahvi olisi kuin kuumaa vettä ryystäisi! Toisaalta kun mitkään herkut ei maistu miltään, niin ehkä sitä söisi helpommin terveellisesti. Ruokahaluahan mauttomuus vähentäisi varmasti.

Jos taas pitäisi joko luopua kuulosta tai näöstä, valitsisin kuuloaistin. Keskustelu muiden ihmisten kanssa toki vaikeutuisi ja musiikin kuuntelua tulisi ikävä. Mutta itsenäiseen elämäänhän kuurous ei vaikuta juuri mitenkään. Syntymäkuurothan eivät edes pidä itseään vammaisina, vaan viittomakielisenä kielivähemmistönä. Valtaväestöstä poikkeava kieli lieneekin viittomakielisten suurin ongelma. Mutta sama ongelmahan on muillakin kielivähemmistöillä. Kuuroutuneena voisi oppia lukemaan huulilta tai käyttää viittomakieltä. Viittomakieltä osaankin jo vähän. Kuuroille on olemassa monenlaisia valo- ja tärinähälyttimiä. Esimerkiksi herätyskelloon voidaan liittää tyynyn alle sijoitettava täristin. Sokeana on vaikeampaa liikkua vieraissa paikoissa, lukea kirjoja, valita kaupoissa tavaroita ja voi helpommin joutua vaaratilanteisiin. Kuuroutuneelle voidaan asentaa sisäkorvaistute leikkauksella ja elo jatkuu melkein kuin ennenkin. (Sisäkorvaistute ei tosin valitettavasti auta kaikille.) Näköä ei vielä voida palauttaa yhtä hyvin, vaikka lupaavia edistysaskelia onkin jo tehty.

Toisaalta tuntuisi itsestäänselvältä, että näkö on tärkeämpi kuin kuulo, mutta jotkut luopuisivat ennemmäin näöstä kuin kuulosta. Joku muusikko voi pitää musiikkia niin tärkeänä, että mieluummin luopuu näöstä kuin siitä. Ja sokeutumisen jälkeen se voikin olla voimavara, joka auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Ihmiset ovat erilaisia. Joka tapauksessa ihminen voi elää myös sokeana. Nykyisin on olemassa monenlaisia apuvälineitä ja palveluja, jotka helpottavat sokeidenkin elämää. Tietotekniikka tuo paljon uusia mahdollisuuksia tiedonhankintaan, liikkumiseen ja viestintään. Sokeat voivat käyttää jopa tietokonetta pistenäytön ja muiden ohjelmistojen avulla. Mutta siis minusta näkö on kuuloa tärkeämpi ja luopuisin ennen kuulosta kuin näöstä. Sokeana tuntuisi turvattomammalta liikkua vieraissa paikoissa. Syntymästään kuuro tai sokea ei osaa kaivata kuuloa tai näköä, koska ei ole sitä koskaan kokenut. Tämän takia kuuroutuneelle tai sokeutuneelle voi olla vaikeampaa hyväksyä vammaa. Mutta puhun nyt pikemminkin juuri näön tai kuulon menettämisestä, kuin syntymäkuuroudesta tai -sokeudesta.

Käänteinen tärkeysjärjestykseni tähän mennessä on siis ollut haju, maku, kuulo ja näkö. Mikä siis on lopulta se tärkein aisti, josta en luopuisi mistään hinnasta? Mitä ilman odotettavissa oleva elinikä lyhenisi merkittävästi? Se aistihan on (yllättäen...) tuntoaisti. No, ilman mitään tuntoaistia ei voisi syödä, puhua, niellä, ottaa kiinni mistään tm. Mutta entä jos pelkkä kipuaisti puuttuisi? "Jee! Ihan loistavaa, kuka sitä kaipaa??" Miksi se on olemassa?

CIPA on synnynnäinen sairaus, jonka oireisiin kuuluu kipuaistin puute. Tuota harvinaista tautia potevat kuolevat usein jo lapsina, kun eivät osaa varoa mitään. Katsoin kerran dokumentin tuosta sairaudesta ja siinä kerrotiin lapsesta, joka alkoi hakata päätään seinään, kuin siitä lähti hauska ääni. Ohjelman lopussa kysyttiin parilta sairautta potevalta pojalta, haluaisivatko he kipuaistin, jos voisivat valita. Asiat molemmat puolet tulivat poikien vastauksissa. Toinen heistä vastasi ettei haluaisi, koska hänellä oli ympäri kehoa murtumia ja tulehduksia. Nehän sattuisivat vallan kauheasti. Toinen vastasi myöntävästi: jos hän tuntisi kipua, hän huomaisi saamansa vamman helpommin ja voisi tehdä sille ajoissa jotakin. Totta kai jos nyt menettäisi kipuaistinsa, tajuaisihan sitä varoa suurempia tyhmyyksiä, mutta silti joutuisi tarkkailemaan itseään jatkuvasti kun kipu ei ole hälyttämässä vammoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti