perjantai 10. kesäkuuta 2011

Karma ja kysymys "miksi?"

Buddhalaisuutta kritisoidaan joskus siitä, että sen mukaan elämän vastoinkäymiset olisivat rangaistus edellisen elämän pahoista teoista ja näin ollen esim. vammaiset olisivat pahoja ihmisiä ja ansaitsisivat ongelmansa. Tuonkin nyt mielipiteeni tähän asiaan.

Ensinnäkin buddhalainen käsitys on karman laista on mutkikas. Karman lain mukaan kaikilla teoillamme on seurauksensa, jotka näkyvät viimeistään tulevassa elämässä, mutta kaikki nykyiset asiat ei ole seurausta omista teoista tässä tai edellisessä elämässä. Buddhalaisuuden mukaan maailmassa vaikuttaa myös monet muut ilmiöt, kuten ilmasto tai perinnöllisyys. Kun myrsky tuhoaa jonkun kodin, ei se ole karman seurausta, vaan luonnonvoimien tuhoja. Kun joku syntyy vammaisena, on buddhalaisuudenkin mukaan oikein pitää sitä geenien aiheuttamana.

Mutta edelleen vastoinkäymiset voivat olla seurausta omista teoista - joko tässä tai edellisessä elämässä. Edelleen buddhalaisuuden mukaan on mahdollista, että sairastamasi perinnöllinen sairaus on tulosta edellisessä elämässä tekemistäsi asioista. Mutta kukaan ei hallitse karmaa, eikä siihen voi liittää rangaistusta tai palkkiota. Ei ole hyvää tai pahaa karmaa eikä kukaan "ansaitse" sitä. Se on kuin luonnonlaki, aivan kuten painovoimakin. Jos vaikkapa hyppäät kalliolta, niin sen seuraus ei ole painovoiman rangaistus. Se on vain yksinkertaisesti seuraus jostakin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. vammasta ei tarvitse "kärsiä" eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Eikä muiden tarvitse tuomita ketään. Buddhalaisuuteen kuuluu myötätunto kaikkia ihmisiä kohtaan - jopa väärintekijöitä kohtaan. Kaikki tekevät virheitä, eikä menneisyyttä voi enää muuttaa. Sen sijaan tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa.

Ensimmäisen jalon totuuden valossa tuomitseminen vastoinkäymisistä olisi erityisen hullua: sen mukaanhan kaikkien elämään kuuluu kärsimys. Miksi erotella vammaisia, sairaita tai vastoinkäymisiä kohdanneita? Kärsimyksen alkuperän pohtimisesta kertoo eräs buddhalainen tarina. Siinä erästä miestä ammuttiin viidakossa myrkkynuolella. Hänen mukanaan olleet ihmiset aikoivat poistaa nuolen nopeasti, mutta mies ei antanut poistaa sitä, ennen kuin saisi tietää kuka nuolen ampui, miksi hän ampui sen, millainen nuoli oli ja mitä myrkkyä siinä oli, mistä nuoli on peräisin jne. Myrkky ehti levitä miehen elimistöön ja tappoi tämän, ennen kuin hän ehti saada vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä.

On ajanhukkaa pohtia, mikä "tarkoitus" vastoinkäymisillä on, miksi jotkut syntyvät vammaisina ja jotkut eivät tai ovatko sairaudet, vammat ja vastoinkäymiset karman seurausta tai jumalan tahto. ("Miksi Jumala antoi tämän tapahtua?") Kun nyt sanon, että syiden miettiminen on turhaa, tarkoitan lähinnä filosofista pohdiskelua tai syyttelyä. Lääketieteellinen vammojen ja sairauksien syiden tutkiminen on toki tärkeää, mutta siitäkin huolimatta sairaudet, vammat ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja niiden kanssa on elettävä.

Karman lakia tärkeämpi käsite onkin neljä jaloa totuutta. Miten elää onnellisena tässä elämässä? Elämä on epätäydellistä ja vastoinkäymisetkin kuuluvat siihen. Mutta mikään asia ei itsessään aiheuta kärsimystä tai onnellisuutta, vaan suhtautuminen siihen. Oma asenne ratkaisee! Asioilla on yleensä kaksi puolta: vastoinkäymiset kasvattavat ja vammaisuus voi jopa antaa elämälle jotakin. Buddhalaisuudessa opetetaankin kohtaamaan elämän vastoinkäymiset opettajina. Sanoisin, että oma vammani on antanut minulle enemmän kuin ottanut - voisin väittää, että jokin on edellisessä elämässä mennyt kohdalleen. Karmahan tarkoittaa vain sitä, että vamma voi olla seurausta jostakin - ei välttämättä negatiivisesta asiasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti