maanantai 27. kesäkuuta 2011

Keskitiellä

Buddhan oma elämä on esimerkki keskitiestä ja äärimmäisyyksistä. Elämänsä alkuosan hän eleli loistokkaasti ylellisyydessä. Palatsissa hän sai varmasti kaiken, mitä saattoi 2500 vuoden takaisessa Intiassa vain saada. Voisi sanoa että häneltä ei puuttunut mitään, mutta silti hän oli tyytymätön. Buddha luopuikin kaikesta tuosta ja siirtyi rajuun asketismiin. Buddha söi mahdollisimman vähän ja altisti itsensä äärimmäiselle kuumuudelle ja kylmyydelle. No, arvaahan sen, mihin tuo oli johtaa. Lopulta hän ymmärsi, että asketismi tai ylellisyys eivät kumpikaan tuota onnea. Keskitie on kohtuutta ja järjenkäyttöä. Keskitiestä luopuminen on yleensä järjestä luopumista. Buddha vertasi keskitietä soittimen kieliin: jos kielet ovat löysällä, soittimesta ei lähde ääntä, mutta jos ne ovat liian kireällä, kielet katkeavat.

Buddhalaisuudessa keskitie viittaa erityisesti asketismin ja nautinnonhaun - hedonismin - välttämiseen, eli kohtuuteen. Haluamiseen tarrautuminen tuo kärsimyksen, koska kaikki asiat ovat pysymättömiä. Halujen perässä juokseminen johtaa päättymättömään kierteeseen, josta ei löydy onnellisuutta. Pitää saada hieno auto, parempi työpaikka, lisää rahaa, isompi talo jne. Lopulta pitää saada vain parempaa ja enemmän, eikä mikään riitä. Lopulta ongelmaksi tulee se, että ahneus on aina joltakin pois. Luonnon jatkuva riistäminen on johtamassa ekokatastrofiin. Luonnonvaroja ei vain satele taivaasta ihmisten käytettäväksi. Samaan aikaan kun osa ihmisistä elää rikkaudessa, osa sinnittelee syvässä köyhyydessä. Maailmassa ei riitä tilaa eikä luonnonvaroja tyydyttämään kaikkien ahneutta. Keskitien periaatteen mukaisesti meidän tulee ymmärtää, mikä on välttämätöntä ja mikä turhaa. Yksinkertaisempi elämäntapa tuo paremman elämän useammalle ihmiselle ja takaa elinkelpoisen planeetan myös tuleville sukupolville On osattava tyytyä vähempään.
Soittimen kielen katkeaminen viittaa melko suoraan siihen, mitä kuitenkin tapahtuu jos kiellämme inhimilliset perustarpeet ja -halut, kuten ruuan, juoman tai unen tarpeen tai seksuaalisuuden. Jos niiden kieltämiseen ei kuole, niin ainakin henkisiä ongelmia seuraa. Viimeistä uskonnollinen fundamentalismi kovasti pyrkii vastustamaan. Ei luonnolliset halut torjumalla katoa (päin vastoin), eikä niitä ehkä tarvitsekaan kadottaa. Halujen kieltäminen ja asketismi tuskin johtavat onnellisuuteen. Elämästä saa nauttia.

Toisaalta keskitiellä Buddha tarkoitti myös suhtautumista uskonnollisiin käsitteisiin, kuten jumalaan tai jälleensyntymään. Sokeasti ei kannata uskoa mitään, mutta kannattaa pitää mieli avoimena. Kukaan kun ei varsinaisesti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai onko jumalaa. Ei siis kannata suin päin kieltääkään näiden asioiden mahdollisuutta.

Keskitie on tärkeä periaate muutenkin esim. etiikasta puhuttaessa. Äärimmäinen mustavalkoinen etiikka näkee kaikki asiat yksinkertaisesti joko hyvinä tai pahoina. Esimerkiksi tappaminen olisi aina väärin ilman poikkeuksia. Lähtökohtaisesti elämän kunnioittaminen on tärkeä periaate, mutta äärimmilleen vietynä periaate käy henkeään vastaan.
Väkivallattomuus perustuu myötätuntoon, mutta tuskin kuolemaa haluavan kärsivän hitaasti kuolevan ihmisen väkisin hengissä pitäminen on myötätuntoista? Mustavalkoisuus on ainakin helppoa, eikä vaadi miettimistä - mitään eettistä ongelmaa esimerkiksi eutanasiassa ei ole, kun tappaminen on aina väärin. Keskitien noudattaminen edellyttää eettisten ohjeiden kunnollista perustelua. Ei riitä, että jokin asia on oikein tai väärin, koska niin sanotaan jossakin. Keskitie etiikassa on juurikin tilannetajua, harkintaa ja järjen käyttöä.

1 kommentti:

  1. Ihminen on onnellinen silloin kun hän tyytyy siihen, mitä hän on saanut ja mitä hän on saavuttanut. Yksi askelma kohti vapautumista on vapautuminen kunnianhimosta, sillä kunnianhimo on pelon kääntöpuoli.

    Raha ei tuo onnea, mutta se tuo turvallisuutta. Turvallisimmillaan raha on silloin, kun se on investoituna niin, että se hyödyttää myös toisia - vaikkapa startup-yrityksiin, jotka luovat uusia työpaikkoja. Kuitenkin rahan himo on tunnetusti kaiken pahan alku ja juuri. Raha on kuin välttämätön paha, ja sitä tulisi myös käsitellä sellaisena.

    Maailmassa riittää resursseja tyydyttämään kaikkien hyvinvoinnin, mutta ei kaikkien ahneutta.

    VastaaPoista