keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pari ajatusta vammaisuudesta

Sitä joskus törmää melkoisen käsittämättömiin mielipiteisiin vammaisuudesta. Erään nettikeskustelun kommentti oli pudottaa silmät päästä. Ensimmäinen sanoi, ettei kaikki kuurot tai kuulovammaiset kaipaa "parantumista" vammastaan. Toinen tyrmäsi väittämän: "kyllähän kaikki syöpää sairastavatkin haluaa parantua..." Luin viestin monta kertaa - hän todella vertasi aistivammaa syöpään... Kun on syntymästään kuulonäkövammainen ei ole mihin verrata. Kaikki ongelmat mitä huono näkö tai kuulo aiheuttaa, tuntuvat minulle täysin luonnollisilta. Ja kun tähän lisää kaiken, mitä olen vammani takia saanut, voin sanoa etten erityisesti kaipaa "parantumista".

Vaikka kaikkia aistivamman aiheuttamia ongelmia ei kuuleva tai näkevä tulisi edes ajatelleeksi, saattaa käsitys vammaisuudesta olla "taviksilla" turhankin pessimistinen. Erilaisten aistivammaisten elämästä voi saada käsityksen yrittämällä elää tulpat korvilla ja näköä heikentävät lasit silmillä yksi päivä. Tällä "roolileikillä" on heikkoutensa, vaikka onkin ihan käypä tapa tutustua aiheeseen. Ensin pitää muistaa, ettei kuulo- tai näkövammainen voi lopettaa leikkiä päivän lopuksi, vaan "leikki" jatkuu koko loppu elämän. Tältä pohjalta käsitys voi jäädä liiankin kielteiseksi: vuosien aikana on ehtinyt tottua tilanteeseen. Tämän lisäksi on tietysti olemassa kaikki apuvälineet ja kommunikaatiokeinot jopa kuuroille, sokeille ja kuurosokeille. Ja vuosien aikana näiden käytön ehtii oppia! Jopa täysin sokea voi käyttää tietotekniikkaa: jokin aika sitten näin, kuinka täysin kuurosokea mies käytti suvereenisti kännykkää pistenäytön avulla. Ei kuitenkaan kannata vähätellä kuulon tai näön merkitystä tai pitää niitä itsestäänselvyyksinä, kaikkia aistivammaisten ongelmia ei edes tekniikka vielä poista. Ja täysi kuurosokeus toki on ihan eri asia, kuin pelkkä kuurous tai näkövamma - vaikka kuurosokeanakin on mahdollista elää.

Usein myös näkee sitä, että vammaisia pidetään sankareina, kun he tekevät normaaleita asioita tai tulevat toimeen vammansa kanssa. Tähän asiaan löysin erinomaisen vastauksen: "Kaikilla ihmisillä on omat vastoinkäymiset elämässään. Vammaisilla, kuten kaikilla muillakin, on omat keinonsa tulla niiden kanssa toimeen". Niin. Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Suurin osa ihmisistä, ellei kaikki, kohtaavat elämässään monenlaisia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Mutta meidän kaikkien on vain pakko kohdata elämä sellaisena kuin se on.

Vaikka vamma onkin asia, jota ei varsinaisesti voi toivoa, on sillä hyvätkin puolensa. Suomen Kuurosokeat ry:n toiminnasta olen saanut niin paljon, etten vaihtaisi päivääkään. Järjestötoiminnassa ja leireillä on tullut paljon hyviä muistoja ja olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Usein ihminen on myös oman sairautensa tai vammansa asiantuntija, mikä tarkoittaa paljon erityistietoa. Ja tästä tiedosta voi olla hyötyä harrastuksissa tai työelämässä. Minullakin on tietoa kuurosokeudesta ja kuurosokeiden kommunikaatiosta enemmän kuin monella muulla tämän ikäisellä... Vammaisuus voi tuoda uusia näkökulmia eri asioihin ja elämään. Sitä ehkä oppii helpommin hyväksymään elämän epätäydellisyys ja muuttuvuus ja elämään tässä hetkessä liikoja tulevaa murehtimatta. Ja tietysti kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä ongelmien ratkaisemiseksi. Vammainen saattaa myös hyväksyä erilaisuutta paremmin ja monesti tarvitaan todella selkärankaa pitää kiinni oikeuksistaan.

3 kommenttia:

  1. Aina on olemassa näitä tyyppejä, jotka jakaa oman mielipiteens- "kaikkien" mielipiteenä. Asioita tarvitsee osata kästitellä useammaltakin kantilta.

    Mä kuulen kohtalaisesti kun ei ole muuta ääntä, enkä pidä tätä vammana. Toisaalta, mulla on vakava selkäydinvamma, sitä pidän vammana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja joillekin ihmisille on myös vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai ettei he tiedä kaikkea.

      Mielenkiintoinen asia on joskus pohtia, mikä tekee jostakin asiasta vamman. Kuulovammaa ei tosiaan aina välttämättä osaa vammaksi ajatellakaan! Joskus vakava ruoka- tai eläinallergiakin voi rajoittaa elämää vähintään yhtä paljon kuin kuulovamma, mutta allergioita ei taideta pitää vammoina.

      Poista
    2. Kaipa se on ittestä tai lääkärin lausunnosta kiinni, mikä on vamma ja mikä ei...
      Mulla on ollu selkä kipee 47 vuotta vissii ja vasta ku se meni niin paskaks et jouduin eläkkeelle, aloin kokea sen vammana. Saihan sillä monia vammaisetuja. :D

      Mun kuulosairautta pidän vaan kuulon alentumana vaikka sen myötä oon oppinnu lukeen asiat huulilta. Monia sillä voi yllättää.

      Poista