perjantai 28. lokakuuta 2011

Sokeus Intiasta Kreikkaan

Ajattelin kirjoittaa jotakin vanhimmista teksteistä, joissa puhutaan kuuroudesta tai sokeudesta. Kuurous tästä tekstistä jäi kokonaan, kun sokeudesta tuli äkkiä näinkin hyvin tekstiä. En tiedä ollenkaan mikä on historian vanhin kirjallinen teksti sokeudesta, mutta siitä vanhimmasta päästä lienevät sokeat ja sokeusviittaukset kreikkalaisessa tarustossa, buddhalaisissa teksteissä ja Raamatussa.

Uskonnoissa sokeus on usein vertauskuvana tietämättömyydelle. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että sokeita pidettäisi tyhminä - minusta tämä vain osoittaa näön merkityksen tiedonsaannille. Aloitetaan matka 500-luvun eaa. Intiasta, jossa Buddha opetti buddhalaisuutta. Buddha vertasi sokeiden jonoon niitä, jotka luottavat sokeasti sukupolvelta toiselle siirrettyihin uskonnollisiin teksteihin. Raamatussakin sokeaa opastaa sokeaa. Buddhalaisuus ja monet muutkin aasialaiset uskonnot tuntevat vertauskuvan norsusta ja sokeista miehistä. Tarinan mukaan joukko sokeita viedään norsun luo ja heitä pyydetään kertomaan tuntoaistin perusteella millainen norsu on. Yksi heistä koskettaa norsun päätä ja pitää norsua kuppina. Seuraava koskettaa jalkaa ja pitää sitä pylväänä. Kolmas vuorostaan pitää norsua harjana tutkittuaan häntää. Jokainen uskoo nyt tietävänsä varmasti millainen norsu on ja alkavat riidellä siitä, kuka on oikeassa. Tarinan opetus on siinä, että samaan asiaan voi olla useita näkökulmia ja jokainen näkökulma, vaikka erilainen onkin, voi kertoa osan totuudesta ja olla yhtä oikeassa. Mutta se on silti puutteellinen käsitys. Tässä olisi jotakin opittavaa uskonnollisille fanaatikoille ja "ainoan oikean totuuden" torville... Meidän pitää kunnioittaa muita uskontoja ja yrittää oppia niistä.

Jo ennen Buddhaa Kreikassa syntyivät eepokset Ilias & Odysseia. Alun perin niiden kirjoittajan uskottiin olevan sokea runonlaulaja Homeros, mutta tämä on kyseenalaistettu. Teos sisältää tarinan, jossa Odysseus rantautuu merimatkallaan eräälle saarelle miestensä kanssa. Siellä asuva kyklooppi saa heidät loukkuun luolaansa ja syö osan miehistä. Odysseus juottaa Kykloopille viiniä ja Kykloopin nukahdettua sokaisee tämän. Kun kyklooppi ei näe Odysseusta, hän pystyy pakenemaan saarelta. Ehkä tunnetumpi on tarina Oidipuksesta. Hänen ennustetaan tappavan isänsä ja naivan äitinsä. Oidipuksen vanhemmat hylkäävät hänet, mutta Oidipus jää henkiin. Kun Oidipus ei tunne oikeita vanhempiaan, hän tulee tietämättään toteuttaneeksi ennustuksen. Kun asia käy ilmi, Oidipus sokaisee itsensä.

Edellisten esimerkkien ohella Kreikan mytologiassa sokeus on usein rangaistus. Esimerkiksi Teiresian sokeus oli jumalten rangaistus siitä, kun hän paljasti jumalten salaisuudet. Toisen tarinan mukaan sokeus oli Athenen rangaistus siitä, kun Teiresias näki Athenen alasti. Kolmannen mukaan Teiresias suututti Heran kertomalla Zeukselle, että seksi on naiselle miestä nautinnollisempaa. Raamatussa Jeesus parantaa sokeita ja Paavalinkin sokeus jäi väliaikaiseksi. Ei kovin kannustavaa? Toisaalta Teiresias sai selvännäkijän kyvyn juuri sokeuden takia ja sen avulla hän tajusi monia asioita ennen näkeviä. Hän oivalsi Oidipuksen teon ennen Oidipusta. Oidipus itse ymmärsi tekonsa vasta kun oli liian myöhäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti