keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Onko siellä ketään?

Saimme vähän aikaa sitten Valkoisen Talon tiedotuksen, ettei sillä ole yhteyksiä maan ulkopuoliseen elämään! Hyvä että tämäkin asia nyt selvisi niille, joita asia on vaivannut...

Kysymys maan ulkopuolisesta elämästä on kiehtonut ihmisiä pitkään, mutta toistaiseksi mitään merkkiä siitä ei ole saatu. Erikoista asiassa on joiden ihmisten suhtautuminen. Aina, kun Internetissä puhutaan maan ulkopuolisesta elämästä, niin mukaan mahtuu aina muutama, joka suhtautuu aivan kuin puhuttaisi jostakin kummituksista, pitäisi muka olla yhtä itsestään selvää, että maanulkopuolinen elämä on tarua? Todennäköisyyslaskennan, tähtitieteen, biologian ja biokemian valossa elämä myös muualla kuin maassa on todennäköistä - ellei varmaa. Oikeastaan on väärin lukea maan ulkopuolinen elämä yliluonnollisen piirin. Elämähän on luonnollista? Maapallolta saa löytyä vaikka minkälaista elämänmuotoa, eikä kukaan pitäisi sitä yliluonnollisena. Kysehän on vain siitä, millä planeetalla tämä elämänmuoto on saanut alkunsa.

Elämää löytynee lähes varmasti muualtakin kuin maasta, mutta älyllinen elämä on jo mielenkiintoisempi kysymys. Älyn - ja elämän - määritelmä tosin on melkoisen hatara jo itsessään, mutta lähdetään nyt vain ihmisen ja maan elämän näkökulmasta. Draken kaava on laskuyhtälö, jonka avulla voidaan arvioida maan ulkopuolisen viestivien sivilisaation todennäköisyyttä Linnunradalla. Kaavassa on ihan pieni ongelma: suurinta osaa sen tekijöistä ei tunneta.
Kaava:

N = R* fp ne f1 fl fc L

jossa
R* on Linnunradalla syntyvien tähtien määrä vuodessa
fp on niiden tähtien osuus, joilla on ympärillään planeettoja
ne on keskiarvo niiden planeettojen määrästä aurinkonsa ympärillä, joille voisi kehittyä elämää
f1 on todennäköisyys monelleko edellä mainitulle planeetalle voisi syntyä elämää
fl on todennäköisyys miten usein syntynyt elämä edelleen kehittyy älylliseksi elämäksi
fc on todennäköisyys moniko älyllisestä elämästä edelleen kehittää ja on halukas tähtienväliseen viestintään
L on edellä mainitun kaltaisen teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä.

Ensimmäiset muita tähtiä kiertävät planeetat, eli eksoplaneetat, löydettiin 1990-luvulla ja sen jälkeen niitä löydetty jo satoja. Yhtälön kolmas tekijä on aurinkokunnan niiden planeettojen määrä, joilla voi syntyä elämää. Elämää voi syntyä elämän vyöhykkeellä, jossa on tarpeeksi lämmintä, että vesi on nestemäistä, mutta ei niin kuuma, että se höyrystyy. Jos tähti on samanlainen kuin aurinko, joka edustaa yleistä tähtityyppiä, sillä voisi olla 1-2 elinkelpoista planeettaa. Edellä mainittu ehto tosin perustuu maankaltaiselle elämälle, jos elämä voi olla täysin toisenlaista kuin maassa, elinkelpoisten planeettojen määrä kasvaa.

Seuraava arvo kuvaa todennäköisyyttä, että planeetalle todella syntyy elämää. Toistaiseksi tunnetaan vain yksi planeetta, jossa näin on käynyt. Sitähän ei tiedä kukaan, onko elämän synty sittenkin erittäin harvinainen ilmiö, vai tapahtuuko sitä jatkuvasti kaikkialla. Universumin huikea laajuus kuitenkin nostaa elämän ilmaantumisen todennäköisyyttä jossakin päin universumia, vaikka se olisi kuinka harvinaista. Maapallolla elämää on lähes kaikkialla, eli ainakin kun elämää syntyy, se näyttäisi sopeutuvan vaikka minkälaisiin oloihin.

Tämän jälkeen päästään kysymykseen älyllisestä elämästä ja vieraista sivilisaatioista. Kaavan kuuden luku määrittelee tämän todennäköisyyden. Jos määritellään äly kyvyksi luoda korkeaa teknologiaa ja yhteiskuntia, niin maapallolla on vain yksi älyllinen olento. Tämä on vähän suhteessa planeettamme kaikkien eliölajien määrään. Seuraava kaavan luku arvioi niiden planeettojan määrää, joiden sivilisaatiolla on kykyä ja halua kommunikaatioon. Ihmisiltä kehitys tälle tasolle vei 200 000 vuotta. Kehitys olisi voinut katketa monessa kohtaa: taudit, sodat, asteroiditörmäykset, luonnonmullistukset jne. Vaikka itse elämä olisikin erittäin yleistä, tämän valossa näinkin pitkälle kehittynyt sivilisaatio voi olla todellinen harvinaisuus. Kaavan viimeinen luku tuo vielä uuden ongelman: sivilisaation elinikä. Universumin elinikä lasketaan miljardeissa vuosissa. Vaikka kehittyneet sivilisaatiot olisi suhteellisen tavallinen ilmiö, niin voi olla että yksikään sivilisaatio ei osu ajallisesti yhteen omamme kanssa.

Fermin paradoksi yrittää vastata kysymykseen, miksi muista sivilisaatioista ei ole kuultu. Näkisin että todennäköisin vastaus on, että lähin viestintään kykenevä sivilisaatio meidän kanssa samaan aikaan on aivan liian kaukana, että koskaan kuulisimme siitä - tällaiset sivilisaatiot kun ovat niin harvinaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti