tiistai 26. kesäkuuta 2012

Implantti tai viittomakieli, vai sekä että?


Perjantaina katsoin elokuvan Tunteet ilman sanoja, joka kertoo kuuron lapsen vanhemmista, jotka miettivät pitäisikö lapselle asentaa korvaimplantti, eli sisäkorvaistute. Toinen vanhemmista on kuuro ja toinen kuuleva, mikä johtaa myös erimielisyyteen leikkauksen tarpeesta. Kuuro äiti vastustaa implanttia, mutta kuuleva isä haluaisi antaa sen lapselleen.

Äidin asenne elokuvassa on kumman kielteinen, hän ei halua edes keskustella aiheesta. Viittomakielisten asenne implanttia kohtaan on usein niin kielteinen. Tietenkään syntymästään kuuro ei osaa kaivata kuulemista ja kuurona voi elää rikasta elämää. Eikä kenenkään elämä ole täydellistä ja vailla mitään ongelmia riippumatta aistien lukumäärästä, mutta se ei silti tee implantistä tarpeetonta. Sen avulla voisi sentään kuulla kadulla lähestyvän auton äänen ja muiden varoitushuudot, palohälyttimen soivan tai keskustella suoraan kenen kanssa haluaa ilman tulkkia tai kirjoittamista paperille. Toki jos on kuuroutunut vasta puheen oppimisen jälkeen, voi lukea huulilta. Kuuroutunut osaa kaivata kuulemista, on tottunut elämään kuulevana ja aikuinen päättääkin itse hankkiiko implantin. Kuurona syntyneet ovat kiistan aihe, koska lapsi ei voi itse päättää, mutta implantti pitäisi asentaa varhain, jotta siitä olisi suurin hyöty.

Kuurot eivät pidä kuuroutta vammana, vaan kulttuurina. Kuurojen kulttuuri tarkoittaa esimerkiksi viittomakielistä taidetta, kuurojen yhteisön tapoja ja arvoja ja kuurojen historiaa. Sen perusta on viittomakieli, joka on luonnollinen ja ilmaisuvoimainen kieli. En kuitenkaan ymmärrä lapsen implantoinnin vastustamista sillä, että se uhkaisi kuurojen kulttuuria tai viittomakieltä. Eiköhän lapsen etu kuitenkin mene kulttuurin ja kielen säilymisen edelle. Eikä oikeastaan ole oleellista, onko kuurous vamma - oleellista on vain implantin hyöty.

Implantin ei ole pakko olla pois kuurojen kulttuurista - implantin avullahan voi elää täysipainoisesti sekä kuulevien että kuurojen maailmassa! Jos vielä lapsen vanhemmista elokuvan tavoin toinen on kuuro ja toinen kuuleva, viittomakieli pysyy automaattisesti mukana elämässä ja molemmat vanhemmat voivat keskustella lapsen kanssa omalla äidinkielellään. Oikeastaan kaikkien implantin käyttäjien olisi hyvä hallita viittomakieli vanhempien äidinkielestä tai kuuroutumisiästä riippumatta. Jotkut aikuisena kuuroutuneet ovatkin alkaneet opiskella viittomakieltä jopa implantin hankkimisen jälkeen. Implantti on vain apuväline, ilman sitä ei kuule mitään, eikä implantti tuo luonnollista kuuloa. Sitä ei voi käyttää uidessa tai saunassa ja se voi särkyä.

Koko sisäkorvaistutekeskustelussa on se vika, että se menee joskus mustavalkoiseksi vastakkainasetteluksi: viittomakieli vs. implantti, kuuleva vs. kuuro. Ei implantinkäyttäjän ole pakko juuttua johonkin tiettyyn identiteettiin tai luopua mistään kommunikaatiokeinosta. Eihän kuulo, kuurous tai implantti määrittele koko ihmistä, ne ovat vain yksittäisiä häneen liittyviä asioita. Voihan ihminen olla kuuro, viittomakielinen, kuuleva ja implantin käyttäjä yhtä aikaa! Implantti mahdollistaa useamman kommunikaatiokeinon ja helpottaa kuuron tai kuurosokean elämää maailmassa, jossa suurin osa ihmisistä on kuulevia ja käyttää puhuttua kieltä. Toisaalta kuurous on lievä vamma verrattuna sokeuteen tai kävelykyvyn menettämiseen, joten vanhemmat, jotka eivät hanki implanttia lapselleen, eivät sentään pilaa lapsensa elämää. Siinä missä implantin lapsena saanut tuskin kiroaa aikuisena vanhempiaan, sitä tuskin implantoimaton kuurokaan tekee.

3 kommenttia:

  1. Huomaa, että pitäisi olla kuuro jotta ymmärtäisi miltä tuntuu olla kuuro. Sama juttu pätee monessa asiassa. Pitäisi olla mies, jotta ymmärtäisi miltä tuntuu olla mies. Kyllä kuurot suurimmaksi osaksi ymmärtävät, mitä tarkoitat. Juttu on sellainen, että lääketiede usein vastustaa suomalaisen viittomakielen käyttöä implantin kanssa. Miksi sairaalat kieltävät suomalaisen viittomakielen käyttöä puhutun suomen kielen kanssa?

    Olen sitä mieltä, että kuuro saisi olla vaan kuuro. Kyllä kuuroilla on oikeus olla kuuro, jos on saanut syntymälahjaksi kuurouden. Kuurous on yksi ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa. Mitä jos annettaisiin ihmisten olla oma itse? Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta olen sitä mieltä, että luoja on luonut erilaisia ihmisiä ominaisuuksineen. Muistelen tässä erästä tapausta, jossa yksi äiti ihasteli tyttäreni kiharaisia hiuksia ja samalla valitti, että hänen tyttärellään on vain suorat hiukset. Tuli hieman paha mieli hänen tyttärensä puolesta, sillä jokainen ihminen on arvokas on kiharaiset tai suorat hiukset. Sama pätee kuuron ja kuulevan lapsen kohdalla.

    VastaaPoista
  2. Tuo viittomakielen käytön vastustaminen on tosiaan totta ja hyvin harmillista. Lääkärit olettavat viittomakielen haittaavan puheen oppimista, vaikka sen luulisi olevan päinvastoin. Kun puhutun kielen sanat ovat täysin abstrakteja, mutta monet viittomat imitoivat tarkoittamaansa asiaa, niin viittomien luulisi helpottavat sanojen oppimista.
    Kuulevien voi olla vaikea ymmärtää millaista on olla kuuro, mutta ei taida kuurotkaan aina ymmärtää, mitä on olla kuuleva? Tämä tietysti vähän voi vaikeuttaa keskustelua implantista, sillä kuulevalla on vain kuulevan näkökulma ja syntymästään kuurolla vain kuuron näkökulma.
    Minun mielestä implantti voi parhaimmillaan parantaa elämänlaatua, mutta siitä ei missään nimessä ole kyse, etteikö kuurot olisi aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin kuulevatkin...

    VastaaPoista
  3. Usein on myös niin, että sairaala ei vastusta, mutta vanhemmat eivät halua opetella viittomakieltä. He eivät halua lastaan ns. kuurojen porukkaan. Vasta myöhemmin lapsi huomaa, miten paljon rikkaampi hän olisi jos voisi integroitua sujuvasti kahteen maailmaan. Tekstissäsi on aika paljon epäkohtia, mutta en viitsi puuttua niihin. Yleensä se ongelma ei ole sairaala, eikä lääkärit vaan puheterapeutit. Silloin tällöin heidän puoleltaan tulee vastustus viittomakielen opettelusta. Sairaala ei myöskään voi pakottaa vanhempia opettelemaan viittomakieltä. Kuulevat vanhemmat haluavat usein lapsestaan tervee ja normaalin. Implantti auttaa kohti "normaaliutta", mutta ei tee lapsesta koskaan kuulevaa. Ongelmat voi ilmetä myöhemmin..

    VastaaPoista