perjantai 21. syyskuuta 2012

Pistekirjoituksesta

Pistekirjoitus on näkövammaisille tarkoitettu kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu sormin tunnusteltaviin pisteisiin. Oletkin ehkä jossakin huomannut pistekirjoitusta, esim. junien penkeissä on hyvin usein istumapaikan numero myös pistekirjoituksella. Aloin vajaa vuosi sitten opiskella sitä ja parhaimmillaan pystyin jo lukemaankin pistetekstiä melko sujuvasti näönvaraisesti. Pelkän tuntoaistin turvin lukeminen on jo haastavampaa. 

Pistemerkeissä on logiikka. Pisteet sijoitetaan suunnikkaaseen, jossa on kolme riviä. Näin muodostuu 63 erilaisia pistekuviota. Kirjaimet a:sta j:hin tehdään kahdelle ylimmälle riville. Kirjaimet k:sta  t:hen ovat muuten samanlaisia, mutta niihin lisätään vielä yksi piste alimmalle riville. Kirjaimet u-z muodostetaan lisäämällä alimmalle riville kaksi pistettä. Esimerkiksi kirjain a on yksi piste ylimmällä rivillä ja kirjain k syntyy lisäämällä sen alapuolelle yksi piste. Kirjain u taas syntyy lisäämällä alapuolelle kaksi pistettä, niin että u-kirjain koostuu kolmesta pisteestä. Numerot ovat samanlaisia, kuin kirjaimet a:sta j:hin, mutta niiden eteen lisätään numeromerkki. Voit katsoa tästä linkistä. Pistekirjoituksen opettelussa voi hyödyntää erilaisia muistisääntöjä, aivan kuten vieraan kielen sanoja opetellessa. Esimerkiksi voi muodostaa eri kirjaimista kuvioita: kirjaimet e ja i yhdessä muodostavat etäisesti v-kirjainta muistuttavan kuvion. 

Pistekirjoituksen kehittänyt Louis Braille syntyi Ranskan Coupvrayn -kylässä 4. tammikuuta 1809 näkevänä lapsena. Hän sokeutui kolmivuotiaana isänsä verstaalla naskalin puhkaistua toisen silmän. Lopulta tulehdus vei näön myös toisesta silmästä. Braille lähetettiin kymmenvuotiaana kouluun Pariisiin ja siellä hän kehitti pistekirjoituksen 15-vuotiaana kesälomallaan. Aluksi sokeiden opettajat vastustivat järjestelmän käyttöönottoa, sillä sokeiden haluttiin käyttävän latinalaisia kirjaimia. Lopulta pistekirjoitus levisi naapurimaihin ja vuonna 1878 Pariisin kongressi suositteli järjestelmän käyttöönottoa sokeiden kouluissa. Suomessa pistekirjoitusta alettiin opettaa, kun maamme ensimmäinen sokeiden koulu avasi ovensa 1. lokakuuta 1865. Pistekirjoituksen läpimurtoa Braille ei itse päässyt valitettavasti todistamaan, sillä hän kuoli 6. tammikuuta 1852.

Ainoa konkreettinen syy, miksi aloin opiskella pistekirjoitusta oli mielenkiinto asiaa kohtaan - tai halu oppia uusi taito. En ole sokea tai sokeutumassa, mutta toisaalta eihän tulevaisuudesta koskaan tiedä. Vaikka nyt näenkin, en voi pitää selviönä että näen vielä vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Pistekirjoitusta voi siis opiskella vaikka "kaiken varalta", sillä merkit oppii tunnistamaan näönvaraisesti melko helposti, mutta tuntoaistin harjaannuttaminen vie aikaa. En itse vieläkään erota merkkejä pelkän tuntoaistin varassa, vaikka opin lukemaan näönvaraisesti pistekirjoitusta muutamassa kuukaudessa. Mutta jos nyt sattuisin sokeutumaan, niin pistemerkkien tunnistamista tuntoaistilla auttaa, kun ne on opetellut lukemaan silmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti