lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sananvapauden rajat

Mielipiteen- ja sananvapaus ovat tärkeitä perusarvoja. Saamme kaikki olla eri mieltä ja jopa sanoa mielipiteemme ääneen. Siis yleensä. Kaikkea ei voi sanoa ääneen. Kunnianloukkaukset ja valheellisen tiedon levittäminen on väärin. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen tai liikesalaisuuksien vuotaminen on väärin. Periaatteessahan kaikki nämä rajoitukset heikentävät sananvapautta, mutta ne ovat täysin perusteltuja.

Lisäksi näyttäisi ihmisen asemakin vaikuttavan, kuten sisäministeri Räsänen sai kokea. Lain rikkomisen hyväksyminen - ja vielä yksinomaan Raamatun perusteella - on kyseenalaista, vaikka kyse olikin tilanteesta, jossa laki ja vakaumus olisivat ristiriidassa. Siinä tilanteessa pitäisi lähtökohtaisesti pyrkiä muuttamaan lakia laillisin keinoin. Aina sekään ei ole historiassa onnistunut, mutta ministeriltä melko vaarallinen lausunto sanoa että lakia voi rikkoa. Toisaalta ainahan ihmisillä on myös vapaus olla äänestämättä politiikkoja, joiden mielipiteitä ei hyväksy.

Internet on tuonut sananvapauden yhä useampien ihmisten ulottuville, mikä on hieno asia. Alkuvuodesta tuli uutinen, kuinka eräs päiväkodin työntekijä käytti oikeuttaan sanoa sanansa seksiblogilla. Hänet palkittiin ilmaisustaan potkuilla. Tässäkin periaatteessa on kyse sananvapaudesta. Kyllä ihmisellä on oikeus kirjoittaa työhön liittymättömistä asioista Internetissä, vai? Toisaalta tässä tapauksessa reaktio oli ymmärrettävä. Miten lapset reagoisivat jos olisivat törmänneet blogiin? Sama ongelma olisi myös peruskoulun ja lukion opettajien kohdalla. Kaikilla heillä on jonkinlainen auktoriteettisuhde oppilaisiin. Miten tuollainen blogi vaikuttaisi heidän uskottavuuteensa?

Ylipäätään on selvä, että kaikella mitä Internetiin kirjoitat tai sanot ääneen, on vaikutuksensa. Joskus yllättäviäkin. Mutta tarkoittaako tämä, ettei mielipidettään voi sanoa ääneen? Luin eräästä nettikirjoittelun seurauksia käsittelevästä tekstistä seuraavan esimerkin. Mies oli työhaastattelussa ja häneltä kysyttiin mielipidettä turkistarhaukseen. Mies vastasi jotakin ympäripyöreää ja haastattelu jatkui. Kun sitten mies jäi ilman työpaikkaa, hän alkoi muistella nettikirjoitusta, jossa tuomitsi turkistarhauksen. Mielestäni tämä esimerkki oli äärimmäisen typerä. Todennäköisesti työnhakijan mielipiteellä turkistarhauksesta ei ollut mitään merkitystä työn kannalta. Työhönliittymättömän mielipiteen ei pitäisi vaikuttaa työnhakuun. Se tietysti saattaa vaikuttaa, vaikka ei pitäisi. Jos ihmisten pitäisi rajoittaa kaikkien mielipiteidensä ilmaisua koska joku ei ehkä tykkää, voidaan heittää hyvästit mielipiteenvapaudelle. Varsinkin kun eräs sananvapauden peruste on juuri se, että voidaa esittää kritiikkiä, josta kaikki ei ehkä tykkää. On hyvä tiedostaa mahdolliset nettikirjoittelun seuraukset, mutta aina voi päättää piittaako siitä. Entä sitten, jos joku työnantaja ei siedä sellaisia mielipiteitäni, harrastuksiani tai uskomuksiani, joilla ei ole tekemistä työni kanssa? Ehkä en haluaisikaan tehdä töitä niin ahdasmieliselle ihmiselle.

Ihmisten pitää voida sanoa myös sellaisia asioita, mistä kaikki eivät tykkää. Kritiikin ja loukkauksen ero on joskus veteen piirretty viiva. Monet nettihäiriköt pitävät sananvapautta oikeutuksenaan rellestaa ja räyhätä ympäri nettiä, mikä tuskin oli alun perin ajatuksena sananvapaudessa. Hyvä olisi pohtia, miksi kirjoittaa että joku politiikko on paskapää perustelematta sen enemmän mikä hänen toiminnassaan mättää. Ketään ei oikeasti hyödytä tuollainen mielipide, ellei sitä ole perusteltu. Voisin jopa sanoa, etten itse ole kinnostunut kenenkään mielipiteistä niin paljon kuin niiden perusteluista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti