sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Elokuva-arviot: Jeanne d'Arcin kärsimys

Elokuva Jeanne d'Arcin kärsimys (La Passion de Jeanne d'Arc) tuli televisiosta jo jokin aika sitten, mutta on jäänyt arvioimatta. Kyseessä on tanskalaisen Carl Theodor Dreyerin ohjaama mykkäelokuva vuodelta 1928, joka kertoo Jeanne d'arcin oikeudenkäynnin viimeisestä päivästä. Jeanne d'arcin roolissa on ranskalainen näyttelijä Marie Falconetti. Elokuva on kokenut kovia: ensinnäkin se sai aikanaan vastaansa rajua kritiikkiä joka puolelta. Lisäksi elokuvan alkuperäisversio tuhoutui tulipalossa pian valmistumisen jälkeen. Yksi kopio elokuvasta löytyi jälleen 1980-luvulla norjalaisesta mielisairaalasta. (Kertoo hyvin, mistä näitä kadonneita vanhoja elokuvia voi vielä löytää...)

Jeanne d'Arcin, "Orleansin neitsyen" (1412-1431) tarina on eräs historian kiehtovimpia ja mysteerisimpiä. Hän väitti saaneensa Jumalalta käskyn vapauttaa Ranska englantilaisten käsistä. Olihan 100-vuotinen sota jatkunut jo vuosikymmeniä ja englantilaiset vallanneet suuren osa Ranskasta. Kuningas antoi hänelle joukko-osaston, joka vapautti Orleansin englantilaisten piirityksestä. Tämän jälkeen kuningas käänsi selkänsä Jeannelle ja hän joutui englantilaisten vangiksi. Englantilaiset tuomitsivat Jeannen kuukausien oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan jumalanpilkasta ja noituudesta. Jeanne poltettiin elävältä roviolla 30. toukokuuta 1431. Paavi kumosi tuomion vasta 24 vuotta myöhemmin ja vuonna 1920 Jeanne d'Arc julistettiin pyhimykseksi.

Mutta se historiasta ja palataan elokuvaan. Katsoin elokuvan, koska olen kiinnostunut aiheesta. Elokuva keskittyy ainoastaan Jeanne d'Arcin oikeudenkäyntiin ja tuomioon. Kuukausia kestänyt oikeudenkäynti on tiivistetty yhdeksi intensiiviseksi päiväksi. Käsikirjoitusta varten oli tehty huolellista taustatyötä ja sen vuorosanat perustuvat oikeudenkäynnin pöytäkirjoihin. Runsaat lähikuvat tuovat elokuvan ilmapiirin aivan käsinkosketeltavaksi Jeannen yrittäessä vakuuttaa uskoaan ja tuomariston yrittäessä kumota se. Jeannen tuntema kauhu ja epätoivo ja tuomariston armottomuus näkyvät ja tuntuvat vahvasti ja saa tuntemaan myötätuntoa Jeannea kohtaan. Sen, oliko Jeanne Jumalan sanansaattaja, mielisairas, harhaanjohdettu tyttö tai jotakin muuta, elokuva jättää katsojan päätettäväksi. Elokuva on leikkaus saa siihen rajua itsensiivisyyttä, mitä lisää jopa se, että mykkäelokuvien tapaan vuorosanat tulevat tekstinä vasta puheen jälkeen.

Kokonaisarvosanaksi annan neljä tähteä viidestä. Siis elokuva on hyvä, mutta en voi allekirjoittaa kaikkia lukemiani ylistyssanoja. Elokuva vaikutti, mutta ei koskettanut erityisen syvästi. Agnostikkonakin on myönnettävä että Jeannen uskon syvyys oli hämmentävä - hän oli valmis menemään roviolle siinä uskossa että oli saanut viestin Jumalalta. Elokuva kannattaa katsoa, jos on kiinnostunut Jeanne d'Arcin elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti