sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vammaisia ja rajoitteisia

Sana vammainen herättää monissa kielteisiä tunteita ja sitä pidetään jopa haukkumasanana. Toisten mielestä sitä ei pitäisi käyttääkään. Tähän mennessä kaikki korvaavat sanat vaikuttavat kömpelöiltä yrityksistä olla "poliittisesti korrekti", oudoin esimerkki on sana rajoitteinen: näkörajoitteinen, liikuntarajoitteinen jne. Toinen tapa kiertää sana on sanoa, että jollakin on vamma, eikä että hän on vammainen. Siis esimerkiksi Matti ei ole näkövammainen, vaan hänellä on näkövamma.

Vammaisuus kuitenkin on vain yksi ominaisuus ihmisessä, aivan kuten uskonto, ihonväri tai kansallisuus. Nuo ominaisuudet eivät määrittele ihmistä yhtään sen enempää, kuin vammaisuuskaan. Jos vammaisuutta pidetään yhtenä normaalina ominaisuutena, siitä voi tarvittaessa puhua aivan kuten muistakin ominaisuuksista. Matti voi olla buddhalainen/suomalainen/näkövammainen/pitkä jne. Vammaisuuteen, aivan kuten muihin ominaisuuksiin, viitataan kun se on tarpeellista.

On myös väitetty, että kaikki ovat oikeastaan vammaisia. Takana on ajatus että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, onhan esimerkiksi allergioita ja taittovirheitä jne. Ruoka- tai eläinallergiaa ei pidetä vammana, vaikka ne voi rajoittaa elämää lähes yhtä paljon kuin lievä näkö- tai kuulovamma. Taittovirheenkin takia tarvitaan silmälaseja. Väittämä voi kuitenkin vähätellä vamman aiheuttamia ongelmia. Sokeus on kuitenkin isompi ongelma kuin taittovirhe tai allergia. Jälkimmäiset kun voidaan silmälasein, lääkkein ja tietyin elämänvalinnoin hoitaa "oireettomiksi".

Olisi se taittovirhekin isompi ongelma, jos ei olisi silmälaseja. Tai allergia tuottaisi enemmän hankaluuksia, jos allergikkojen tarpeita ei otettaisi huomioon. Vastaavasti kuurous olisi pienempi ongelma, jos kaikki ihmiset osaisivat viittoa. Vammaisuuden sosiaalinen malli väittääkin, että vamma on yhteiskunnan kyvyssä huomioida ihmisten erilaisuus.Liikunta- tai näkövamma olisi pienempi haitta, jos julkisten tilojen saavutettavuus huomioitaisiin paremmin. Tietenkään malli ei ratkaise kaikkea. Yhteiskunnan joustokyvyn rajat ovat jossakin: viittomakieli ei voi olla pakollinen aine kouluissa. Lisäksi vamma on edelleen olemassa apuvälineistä huolimatta: kuuroilta puuttuu kuulo, minkä vuoksi he eivät ole pelkästään kielivähemmistö. Eikä sokea näe värejä tai liikuntavammainen kykene pinkaisemaan juoksuun.

Apuvälineet ja palvelut ovatkin sitä varten, että vammaisetkin voivat elää mahdollisimman normaalia elämää. Kaikki eivät silti ymmärrä, että ne eivät ole etuoikeuksia, vaan niiden tehtävä on asettaa vammaiset samalle viivalle muiden kanssa. Invapaikat eivät ole siksi, että liikuntavammaiset eivät kehtaa kavellä, vaan siksi etteivät he voi.

2 kommenttia:

  1. "Yhteiskunnan joustokyvyn rajat ovat jossakin: viittomakieli ei voi olla pakollinen aine kouluissa." Minusta pienen määrän vittomakieltä pitäisi nimenomaan olla pakollista kouluissa! Varsinkin kun luin Oliver Sacksin kirjan Käsien kieli, jossa kerrotaan miten viittomakielen oppiminen lapsena parantaa mm. ajan ja tilan tajua - oppimisesta on paljon hyötyä myös ihmiselle itselleen.

    Minulla on tuttuja, joilla on niin pahat ruokayliherkkyydet/allergiat, että se rajoittaa kyllä elämää tosi paljon. Siis jos on muutama ruoka mitä voi syödä ja kontaminaatio voi viedä sairaalaan. Sokeudesta voi sentään seurata muilta osin kehittyneemmät aistit, allergioista ei saa mitään "bonuksia" (okei, joidenkin tutkijoiden mukaan syöpäriski voi laskea, mutta...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, viittomakielen opiskelulla olisi monia hyötyjä, eipä sitä voi kiistäkään. Sitä saisi olla reilusti enemmän kouluissa nykyiseen verrattuna. Paras opetuksen lisäämisen etu olisi toki kuurojen aseman parantuminen. Mutta mielestäni viittomakielen - kuten englantia lukuunottamatta kaikkien kielten - pitää olla vapaaehtoista.

      Niin, itse asiassa ruoka-allergia onkin helposti isompi rajoittava tekijä kuin lievä aistivamma. Kirjoittaessa ajatelin että allergian kanssa selviää jos onnistuu välttelemään "vääriä" ruoka-aineita, kun vertasin sitä aistivammaan. Mutta joo, en ajatellut loppuun asti: helposti se rajoittaa elämää yhtä paljon tai enemmän kuin lievähkö aistivamma.

      Poista